Unna Lehtipuu: Timanttipesula – sijoita elämäsi fiksusti.

Unna Lehtipuun Timanttipesula näyttää kantensa perusteella kotirouvien sijoitusoppaalta, mutta on sisällöltään paljon enemmän.

Kirja on jaettu kolmeen osioon: rahaan, aikaan ja talenttiin. Kukin osio on jaettu sijoitusvinkkeinä eri lukuihin, joita on yhteensä 19. Vinkit eivät siis keskity ainoastaan rahaan ja sen käyttöön, vaan myös ajankäyttöön sekä oman osaamisemme käyttämiseen. Koko teoksen läpi kantaa hauskasti idea pesulasta: mukana ovat niin esipesu, linkous kuin jälkipyykkikin.

Nti Kirjastotäti ehti valitettavasti lukea kunnolla läpi vain osion rahasta. Teksti kun kertoi niin paljon enemmästäkin kuin vain rahasta ja sen sijoittamisesta ja kuluttamisesta: Lehtipuu sukeltaa syvälle rahaan liittyviin muistoihin, opittuihin tapoihin ja tunteisiin. Linkouksessa on kysymyksiä ja tehtäviä, jotka auttavat kartoittamaan omia rahaan liittyviä tuntemuksia ja piintyneitä tapoja, joista osasta olisi ehkä jo itse kunkin hyvä irrottautua.

Teos vaatii aikaa. On vaikea syventyä omiin muistoihin kiireessä, ja onkin toisaalta harmi, että kirjasta on niin paljon varauksia, että nti Kirjastotädin on aika palauttaa se. Toisaalta on hienoa, että ihmiset ovat löytäneet kirjan. Toivottavasti se antaa muillekin yhtä paljon ajattelemisen aihetta, kuin se antoi nti Kirjastotädille.

Kiireestä huolimatta nti Kirjastotäti halusi selailla läpi myös toisen osion, ajan. Ja lopulta se oli selailun sijaan pakko lukea kokonaan, sillä se tuntui tähän hetkeen parhaalta mahdolliselta panostukselta omaa ajankäyttöä ajatellen.

Osio on edellistä huomattavasti lyhyempi, vain nelisenkymmentä sivua. Sivut sisältävät kuitenkin paljon sellaista, mikä kolahti nti Kirjastotädin elämäntilanteeseen raha-osiota huomattavasti kipeämmin. Talentti-osio saa jäädä odottamaan parempaa hetkeä, sillä näissä kahdessa muussakin oli jo riittävästi sisäistettävää.

Teos on hyvä, kepeällä otteella kirjoitettu opas asioista, jotka koskettavat meitä kaikkia. Kattavasta teoksesta riittää ammennettavaa, ja lähteinä on käytetty eri alojen asiantuntijoita sekä Lehtipuun monimuotoisia kokemuksia ympäri maailmaa. Mukana on myös tavallisten suomalaisten omia tarinoita, vaikka outona yksityiskohtana kirjassa olikin käytetty useampi sivu sen käsittelemiseen, miten voi viisaimmin sijoittaa lotosta voitetut kuusi miljoonaa. No, ehkä tästäkin tiedosta on hyötyä jollekin.

Joka tapauksessa Timanttipesula on ehdottomasti suosittelujen arvoinen!

-Nti Kirjastotäti

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret.

Mari Mannisen tietokirja kertoo nimensä mukaisesti monelta kantilta Kiinan yhden lapsen politiikan vaikutuksista kansaan ja ihmisten elämiin. Kiina hallitsi ja hillitsi lastenhankintaa sakoin, rangaistuksin ja pakkoabortein 35 vuoden ajan, ja tämä näkyy tavalla tai toisella jokaisen kiinalaisen elämässä.

Yhden lapsen kansaa varten Manninen on haastatellut ihmisiä, joihin Kiinan harjoittama politiikka on vaikuttanut eri tavoin. Toiset ovat tehneet lapsia enemmän siitä huolimatta, että lapset eivät ole virallisesti olemassa eivätkä voi sen takia esimerkiksi käyttää junaa, koulutuksen saamisesta puhumattakaan. Toiset ovat saaneet yhden lapsen, joka on hemmoteltu piloille. Toiset ovat saaneet yhden lapsen, mutta menettäneet hänet. Toiset olisivat saaneet toisen lapsen, mutta heidät on pakotettu aborttiin tai jo syntynyt lapsi on viety äitinsä käsistä. Lapsia on hylätty kalatoreille, lapsia on adoptoitu kalatoreilta. Poikia on 140 sataa tyttöä kohden, joten aikuistuneille pojille houkutellaan, ostetaan ja ryöstetään vaimoja naapurimaista.

Vaikutukset ovat monitahoiset. Monenlaiset ovat myös tavallisen kiinalaisen mielipiteet. Vaikka isolle osalle yhden lapsen politiikka on aiheuttanut tuskaa, ovat maan asenteet perhekoosta yleisesti muuttuneet radikaalisti lyhyessä ajassa. Kiinalaiset ovat huomanneet, että pienemmät perheet ovat myös varakkaampia. Enää he eivät halua enempää kuin yhden tai kaksi lasta, moni kaupunkilaisnainen ei halua sitäkään. Monet myös uskovat, että ilman yhden lapsen politiikkaa Kiina olisi hukkunut asukkaidensa määrän alle.

Kirja on jaoteltu eri vaikutusten mukaan, ja tekstissä viitataan selkeästi tapauksiin, joista kerrotaan eri osiossa lisää. Tekstiä on helppo lukea, sen mukana pysyy vaivatta, ja voi vain keskittyä kuuntelemaan tavallisten ihmisten tarinaa perheistä, joista määrää joku muu.

Yhden lapsen kansa on hieno kurkistus kiinalaiseen arkeen nykymaailmassa. Ainoiden, salattujen ja ylimääräisten lasten lisäksi rivien välistä oppii paljon kiinalaisesta kulttuurista, perhesuhteista, Kiinan ja kiinalaisten kehittymisestä. Sukupolvien välillä on suuret harppaukset, ja se näkyy siitä huolimatta, että nuoremmatkin sukupolvet yrittävät pitää perinteistä kiinni.

Todella hieno tietokirja, joka on Tieto-Finlandiansa ansainnut.

-Nti Kirjastotäti