Mikä voisikaan olla ihastuttavampi nimi kirjalle! Paitsi ehkä Merikirja, eli, Kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana, jonka nti Kirjastotäti aloitti tänä aamuna (vaikuttaa hyvältä, palataan tähän myöhemmin).
Psykologi Agnes Martin-Lugandin Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia jäi nti Kirjastotädiltä kuitenkin kesken heti alkuunsa.
Kirjan juonihan on se, että päähenkilö Diane on menettänyt miehensä ja heidän pienen tyttärensä auto-onnettomuudessa. Kyllä, tämä pasautetaan lukijan naamaan heti ensimmäisillä sivuilla aivan kuten nti Kirjastotäti pasautti sen omien lukijoidensa naamaan nyt.
Jotenkin se ei vain toiminut. On ymmärrettävää, että kirjan tarkoituksena on kertoa Dianen selviytymistarinaa ja rajua irrottautumista vanhasta elämästä eikä velloa itse onnettomuudessa, mutta jotenkin se, ettei henkilöihin ehtinyt sitoa minkäänlaista empaattista sidettä teki alusta ontuvan.
Nti Kirjastotäti ei päässyt tämän pidemmälle. Oli kaameaa, miten heti kirjan ensimmäiset kaksi sivua saivat hänet itkemään aamiaispöydässä vuolaasti ja yllättäen, eikä tarinasta halunnut kuulla enempää. Sidettä Dianeen ei ollut ehtinyt muodostua, joten oli helpompi paiskata kirja kiinni kuin saada tietää, mitä hänelle seuraavaksi tapahtuu.
Voi olla, että kirja on hyvä. Ainakin siitä on puhuttu paljon ja siitä on tullut myyntimenestys etenkin kotimaassaan Ranskassa. Elokuvaoikeudet on jo myyty Hollywoodiin, ja toinen osa on tuloillaan.
Aina ei vain pysty lukemaan kaikkea, mistä on aluksi innostunut ja minkä haluaisi lukea. Ehkä myöhemmin voi olla tämän vuoro, juuri nyt se oli liikaa.
-Nti Kirjastotäti
Nti Kirjastotäti 