Gerald L. Posner ja John Ware: Josef Mengele – elämä ja teot.

Nti Kirjastotäti on taas hypännyt astetta isompiin kuvioihin, kun lähti lukemaan kuoleman enkelin, Josef Mengelen elämästä kertovaa teosta. Gerald Posner on lakimies ja John Ware televisiotuottaja, jotka kumpikin omalla tavallaan joutuivat kosketuksiin Mengelen tekojen kanssa. He aloittivat yhteistyön tutkiakseen, miten Mengele onnistui pakenemaan ja piiloutumaan vuosikymmenien ajaksi.

Alkupuolisko kertaa lyhyesti Josef Mengelen lapsuuden, lääkäriopinnot sekä tien Auschwitzin sadistisia ihmiskokeita tekeväksi hirviöksi. Kirja valottaa kiihkottoman toteavasti Mengelen raivonpuuskia ja mielialanheittelyitä (hänhän osasi olla myös hyvin huomaavainen ja ystävällinen, kun se sopi hänen omiin tarkoituksiinsa) sekä raakoja, järjettömiä kokeita niin, että lukijan sydäntä kylmää.

Nti Kirjastotäti luki kirjasta vain tuon alkupuoliskon, koska juuri tällä hetkellä pakomatka ja piilottelu eivät kiinnostaneet tarpeeksi. Teksti ei ole sujuvimmasta päästä, vaan vaikeat lausekuviot sekä käytetty termistö tekevät kirjasta hyvin raskaslukuisen. Huolimattomat kirjoitusvirheet eivät erityisesti auta asiaa.

Kuitenkin aiheesta kiinnostuneelle kirja lupaa antaa paljon. Tekijät ovat haastatelleet niin Mengeleä suojelleita henkilöitä kuin hänen poikaansa Rolf Mengeleäkin, ja teos tuo julki lukuisia kirjeenvaihtoja sekä muuta kirjallista materiaalia.

Teos on raskas, niin tekstin kuin aiheensakin puolesta. Se on kuitenkin mielenkiintoinen ja hyvä lisä holokaustista kertovaan kirjallisuuteen. Kaikista kipeimpiä historian hetkiä kun ei sovi unohtaa.

-Nti Kirjastotäti

Mainokset

Turun kaupunginteatteri: Tom of Finland. 

Nyt se on nähty. Tom of Finland.

Musikaali kertoo Touko Laaksosen elämän lapsuuden ensipiirroksista loppuun saakka. Aluksi Touko joutuu salailemaan piirroksiaan, etenkin elämänkumppaniltaan Veliltä sekä siskoltaan Kaijalta, mutta vähitellen Kake ja muut hahmot saavat herätä eloon niin Toukon elämässä kuin lavallakin.

Pakko on myöntää, että Tom of Finlandin materiaali on hiukan liian ronskia nti Kirjastotädin silmille. Mutta sillä ei ole väliä. Viimeistään tämä musikaali avaa silmät sille, miten paljon vaikeampaa itsensä hyväksyminen, miten paljon sulkeutuneempi maailma on ennen ollut. Nti Kirjastotädin sievistelyä tärkeämpää on se, että nämä kuvat ovat auttaneet ihmisiä vapautumaan, ovat auttaneet yksilöitä olemaan oma itsensä. Sillä on merkitystä.

Lavastus ja puvustus ovat hurjan rohkeita, kekseliäitä, hauskoja. Olli Rahkonen on ihana, herkkä, vahva Touko Laaksosen roolissaan, ja samaten Veli Mäkistä esittävä Jukka Nylund hurmaa äänellään. Erityissuosikkeja olivat kuitenkin Rock of ages -musikaalistakin tutut Anna Victoria Eriksson ja Tuukka Raitala.

Oli hienoa, että myös Toukon sisko Kaija oli saanut ison roolin näytelmässä. Hänen hahmonsa eli omaa tarinaansa Toukon tarinan rinnalla ja siihen kietoutuen, ja Eriksson tulkitsi sitä taidolla. Hänen laulaessaan on vain pakko sulkea silmänsä ja nauttia. Jälkikäteen täytyy myös saada tietää lisää Kaijan tuotannosta, tutustua lisää myös hänen tarinaansa.

Musikaali on upea, täynnä tanssia, liikettä ja laulua. Itkua ja naurua. Juoni kulkee jouhevasti keskittyen kertomaan olennaisimman. Ihmisen Tom of Finlandin takana. Touko Laaksosen.

Suosittelut!

-Nti Kirjastotäti

Silja Sillanpää: Tenho ja Ryske – satuja soitosta.

Tenho toivoo 7-vuotissynttärilahjaksi soitinta, ja saakin sellaisen. Tavallaan. Tätä soitinta ei kuitenkaan voi itse soittaa, vaan korviin laitettavista napeista kuuluu valmista musiikkia, joka täyttää pään ja eristää perheenjäsenet toisistaan.

Onneksi Tenhon ikkunasta kurkkaa Ryske, muinainen hirvi, joka vie Tenhon mukaansa soitinten ja musiikin tarinoihin.

Sivun tai parin pituisissa luvuissa Ryske kertoo entisaikojen soittimista sekä musiikin merkityksestä. Tutuksi tulevat niin munniharppu ja kantele kuin liru ja luikkukin. Musiikkiin tutustumisen lisäksi Tenho saa elämäänsä mielenkiintoisen, välittävän ja lämpimän aikuisen, huolimatta siitä, että aikuinen onkin hirvi.

Erityisesti nti Kirjastotäti kiinnitti huomiota siihen, kuinka mukavasti sanat porisivat suussa. Sanoja on käytetty luovasti, ilman, että ne hetkeäkään tuntuvat teennäisen vaikeilta. Sorahtelevat sanat putoilevat ihanan pyöreästi, tekstiä on ilo lukea ääneen ja kuunnella.

Kati Vuorennon värikäs mutta pehmeä kuvitus tuo kauniisti esiin luonnon ja ihmisen, ilmeet ja tilanteet. Erilaiset perspektiivit, mielikuvituksekkaat taustat ja hirven sarvien vaihtuvat yksityiskohdat saavat lapsenkin keskittymään kuvitukseen. Katsottavaa riittää myös ensimmäisen lukukerran jälkeen.

Hieno kirjauutuus!

-Nti Kirjastotäti

Elizabeth Gilbert: Big Magic.

Elämäntaito-oppailla on tietynlainen maine, joka kieltämättä vaikuttaa myös nti Kirjastotädin käsitykseen niistä. Kuitenkin Eat, pray, love -omaelämäkerrallisesta tarinastaan tutuksi tulleen Elizabeth Gilbertin Big Magic -kirjan kansi on niin houkuttelevan värikäs, että vähän epäileväisempikin tarttuu siihen suurella ilolla ja ennakkoluulottomasti.

Big Magicin alaotsikko on Uskalla elää luovasti. Kirja kannustaa löytämään arjesta ne pienet luovuuden murenat, jotka tekevät tavallisesta lumoavaa (=big magic). Mitään tavattoman suurta muutosta ei siis odoteta.

Kovin pitkälle nti Kirjastotäti ei kuitenkaan tätäkään opasta jaksanut lukea. Into lopahti siinä vaiheessa, kun Gilbert kertoi uskovansa maailman koostuvan eläimistä, kasveista, sienistä ja ideoista. Ensimmäisten lukujen viittaukset taikuuteen vielä menettelivät tällaiselle Harry Pottereiden kanssa kasvaneelle, mutta tämä ei. Kirja jäi tahattomasti lojumaan pariksi viikoksi, kunnes oli aika todeta, ettei tämä tule tästä enää enempää etenemään.

Mutta jotain siitä silti tarttui mukaan. Nti Kirjastotäti sai viimein rohkeutta toteuttaa yhden pidempiaikaisen haaveensa, ja saa nyt kanavoitua omaa luovuuttaan uudella tavalla. Mihin, sen tarkemmin teidän ei tarvitse tietää.

Mitä Big Magiciin tulee, teksti on muuten ihan mukavaa, hyvin omasta näkökulmasta kirjoitettua ja pieniin jaksoihin jaettua, mutta kuka tällaisesta pitää, pitää todennäköisesti myös tästä.

-Nti Kirjastotäti

Tuuli Hypén: Veikka ja talvi.

Tuuli Hypén taidetaan tuntea erityisesti Nanna-sarjakuvistaan. Pari vuotta sitten häneltä ilmestyi myös Veikan metsäretki, tutun sarjakuvamaiseen tyyliin kuvitettu kuvakirja, jonka kuvat tutustuttavat pienet ja isommatkin lukijansa metsän eläimiin ja kasveihin.

Syksyllä ilmestyneessä jatko-osassa Veikka ja talvi kesäiset maisemat alkavat värittyä syksyyn ja metsän eläimet valmistautuvat talveen kukin tavallaan. Jälleen Hypén on onnistunut ihanissa, lähestyttävissä kuvissaan, jotka taiteellisista vapauksista huolimatta näyttävät esittelemänsä eläimet ja kasvit hyvin todellisen näköisinä.

Tällä kertaa kuitenkin teksti oli se, mihin nti Kirjastotäti pettyi. Tekstissä oli jonkun verran huolimattomuusvirheitä (piste puuttui, Veikka oli kirjoitettu pienellä), mutta myös dialogi oli vähän kökköä. Äidin viimeinen virke lapselleen oli: ”Se, että sinä ja minä oleme aina kavereita.” Oleme. Kavereita. Virheet tiivistettynä yhteen virkkeeseen.

Kuvat ovat niin tosi kauniita ja tunnelmallisen värisiä samalla, kun onnistuvat olemaan informatiivisia, joten harmittaa, kun loppuhiomisessa on alettu sluibailla. Ehkä on tullut kiire, mutta sääli, kun se kiire paistaa näin kirkkaasti läpi. Alaikäisten aineiston testiryhmä ei huomannut asiaa yhtä pahasti kuin ääneenlukeva osapuoli, mutta ei testiryhmäkään jäänyt kaipaamaan toista lukukertaa.

Nti Kirjastotäti ei tiedä, onko tulossa vielä jatkoa, koska sarjan kaksi osaa käsittelivät metsän vuodenajat jo aika kattavasti. Kuitenkin valitettavasti on sanottava, että ensimmäinen osa pesee jälkimmäisen mennen tullen.

-Nti Kirjastotäti

Kate Morton: Salaisuuden kantaja.

16-vuotias Laurel on paennut omiin ajatuksiinsa puumajaan. Yllättäen hän todistaa piilopaikastaan käsin suunnatonta, selittämätöntä rikosta. Se lakaistaan nopeasti maton alle, mutta muisto ei jätä Laurelia rauhaan.

Vuonna 2011 Laurel on menestynyt, kuuluisa näyttelijätär. Ikääntynyt äiti Dorothy alkaa kuitenkin olla jo niin huonossa kunnossa, että viimeiset hetket 50 vuotta vaietun salaisuuden selvittämiseen alkavat olla käsillä.

Tarinaa kerrotaan hieman Laurelin nuoruuden ajoilta, vuodelta 1961, mutta suurimmaksi osaksi se kulkee nykypäivässä ja Dorothyn – Dollyn – nuoruudessa vuodessa 1941. Hypyt eri aikakausien välillä ovat sujuvia ja koukuttavia. Tarina ei ole täydellinen, hieman olisi voinut tiivistää itsetutkintaa, mutta loppuratkaisu aivonyrjähdyksineen on… tyydyttävä. Sitä ei oikein voi kuvailla muulla sanalla, sillä se häiritsevä tekijä, joka seuraa tekstissä koko matkan alusta asti, ratkeaa onneksi lopuksi. Ja olo on tyytyväinen.

Henkilöiden kohtaloissa näkyy monen orvoksi jääneen ja Lontoon pommituksissa kärsineen elämäntarina, ja erityisesti perheiden käänteet koskettavat syvästi. Kuitenkin kaiken synkkyyden, sodan, kauhun, alla on myös toivoa. Enemmän, kuin uskoisikaan.

Kate Morton on julkaissut jo monta eri aikatasoissa liikkuvaa sukumysteeriä. Salaisuuden kantaja on hyvä ja tarina toimii, mutta Paluu Rivertoniin taitaa silti edelleen olla Mortonin paras. Salaisuuden kantaja tulee kuitenkin hyvänä kakkosena.

-Nti Kirjastotäti

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen.

Miten mahtavia uutisia: Viittomakielinen kirjasto on julkaissut ensimmäisen suomalaisella viittomakielellä toteutetun e-kirjan! Ensimmäisen kirjan kunnian on saanut Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen. Kirja on viitottu mutta myös ääneen luettu, ja taustana toimivat Salla Savolaisen alkuperäiskuvitukset. E-kirjassa esiintyvä tulkki on pukeutunut mukavan värikkäästi ja hänen ilmeensä ja eleensä ovat ihanan raikkaita.

Tämä on hienoa. Todella hyviä uutisia moneen perheeseen. E-kirja on toteutettu osittain joukkorahoituksella, mutta toivottavasti tämä tarve tunnistetaan laajemminkin, ja viitottuja e-kirjoja alkaa tulla enemmänkin, etenkin lapsille.

Mukavaa on sekin, että koska kirja on myös ääneen luettu, siitä on iloa erilaisille lapsille yhtä aikaa, vaikka päiväkodeissa tai kouluissa. Ulkonäkökin on niin raikas, värikäs ja hauska, että vaikka välillä saa odotella äänitekstin etenemistä, se ei haittaa ollenkaan.

Suora linkki e-kirjaan on tässä: http://aineisto.viittomakielinenkirjasto.fi/hhvt/

Pahoittelut, mikäli jotkin termit tulivat väärin, koska nti Kirjastotäti ei millään tavalla ole tuttu viittomakielen ja siihen liittyvät termistön kanssa. Toivottavasti tämä annetaan kuitenkin anteeksi, sillä itse uutinen on niin hyvä!

-Nti Kirjastotäti