Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä.

Nti Kirjastotäti ei mitenkään erityisesti lue jännityskirjallisuutta, Agatha Christie taitaa olla ainut iloinen poikkeus. Kuitenkin sattumalta Clare Mackintoshin esikoisromaani Annoin sinun mennä eksyi nti Kirjastotädin käsiin ja pääsi yllättämään.

Tarina alkaa onnettomuudesta. Äiti menettää lapsensa, kun kuin tyhjästä ilmestyy auto. Kuljettaja pakenee paikalta ja katoaa, eikä törmäykselle löydetä yhtäkään silminnäkijää lapseensa keskittyneen äidin lisäksi. Autosta tai sitä kuljettaneesta henkilöstä ei jää lähes mitään todisteita.

Päähenkilö Jenna Gray päättää jättää kaiken ja lähtee käsittelemään suruaan yksinäiseen, syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolle. Muistojaan hän ei kuitenkaan pysty jättämään taakseen. Myöskään poliisi, erityisesti rikoskomisario Ray Stevens, ei pysty unohtamaan tapausta, vaan selvittelee sitä ohuiden tietojensa varassa vielä vuotta myöhemminkin.

Koska nti Kirjastotädillä ei ole kummoistakaan vertailupohjaa mitä jännityskirjallisuuteen tulee, oli etenkin sitä vasten kirjan alkupuoli aika mitäänsanomatonta. Ihan hyvää kerrontaa, ei siinä mitään, mutta missä on se jännitys?

Ja sitten tulee se juonenkäänne.

Se on hieno. Ihan oikeasti hieno. Mutta senkään jälkeen ei oikeastaan jännittänyt. Lähinnä tuntui pahalta, vihastutti, ahdisti, inhotti, sitä enemmän, mitä pidemmälle tarina kulki. Mutta kai jännityskirjallisuus saa niitäkin tunteita aiheuttaa.

Annoin sinun mennä on hyvä, ajatuksia herättävä, hienosti koottu, yllättävä. Siinä on merta, hiekkaa, koiria, kävelyä, sadetta. Myös pahaa oloa, ahdistusta, pelkoa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, mikäli tämän lajin kirjat kiinnostavat. Mielenkiintoa lisää myös se, että kirjailija itse on toiminut ennen poliisina, ja tämä tarina pohjautuu tapaukseen, jota hän itse aikoinaan tutki. Suosittelut!

-Nti Kirjastotäti

Mainokset

2 responses to “Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä.

  1. Oliks tää nyt niinku enemmän hyvä vai huono? Mä meinaan lainasin tän tänään jokerina ja mietin, että luenko…

    • No näistä kahdesta vaihtoehdosta sanoisin, että se oli enemmän hyvä. Ei vain vastannut varsinkaan alkupuoliskoltaan sitä ennakkokäsitystä, joka mulla oli jännityskirjoista, mut se juonenkäänne on erinomainen.
      Joitain lopussa paljastuvia asioita tietää jo ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, mutta ei kyllä kaikkea, eikä se ainakaan mua haitannut.
      Lue vaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: