Harri Kalha ja Harri Tahvanainen: Nimettömät – kansanvalokuvauksen maaginen maailma.

1800-luvun lopulla valokuvat alkoivat olla lähes jokaisen ulottuvilla, ja potretit yleistyivät huomattavasti. Nimettömät-teoksessaan taidehistorioitsija Harri Kalha kertoo näiden näpsäistyjen kuvien historiaa ja tunnelmaa. Kuvista iso osa on poimittu kuvatoimistossa ja museoalalla pitkään työskennelleen valokuvaaja Harri Tahvanaisen kokoelmasta.

Suoraan on nyt sanottava, että nti Kirjastotäti ei lukenut tätä kirjaa tekstin takia. Se ärsytti. Puhuttiin auroista ja ties mistä, jotka eivät olisi vähempää voineet kiinnostaa.

Sen sijaan itse kuvat. Niitä teoksessa on onneksi paljon. Alkupuolisko kirjasta keskittyy tähän sanalliseen höpötykseen, mikä ihan varmasti kiinnostaa jotakuta muuta, mutta loppupuoli on omistettu kokonaan kuville.

Kuvia on lumoavan ihana katsella. Niiden yhteyteen on kirjattu hyvin lyhyesti vain ydintiedot: vedostusmenetelmä, aikakausi, maa, missä kulkenut postikorttina.

Mukana on niin virolaista painijaa, belgialaisia pelleasuihin puettuja lapsia, yhdysvaltalaisia ilmeisesti kuvanveiston opiskelijoita kuin katolla heleässä kesäasussa tanssahtelevia nuoria naisiakin. Onpa siellä suomalainen emäntä järvessä polskimassakin, toisessa kuvassa isännät vihtojen kanssa matkalla saunaan.

Useimmat kuvista ovat 1900-luvun ensimmäisiltä vuosikymmeniltä, ja niissä on aivan hulppean ihana tunnelma. On jotenkin uskomatonta ja myös ihanaa ajatella sitä, miten juuri nämä hetket ovat päätyneet valokuvatuiksi. Onhan totta, että nykypäivänä kuvien ottaminen on niin helppoa, että niiden arvostamisesta on tullut vaikeaa. On hauskaa nähdä, miten ihmiset höpsöttelevät siinä ehkä ainoassa ystäväpiiristään otetussa kuvassa (esim. tennisporukka, joka poseeraa tennismailat naamojen edessä Yhdysvalloissa 1910-luvulla otetussa potretissa, tai suomalaiset miehet 1920-luvulla keskellä parhainta tyynysotaa). Osaisipa itsekin. Elää ja ottaa muistoksi vain yhden kauneimman hetken, ilman pitkällistä pönötystä ja mallailua. Tai kameran linssin takana kököttämistä, kun täytyy saada se täydellinen otos.

Mielenkiintoinen, hyvin mielenkiintoinen kirja. Tähän voisi uppoutua päiväkausiksi, mutta nyt on aika luoda omia muistoja.

-Nti Kirjastotäti

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: