Lena Dunham: Sellainen tyttö – nuoren naisen ”opetuksia”.

E-kirjana tuli luettua Suomessa parhaiten Girls-televisiosarjastaan tutun Lena Dunhamin teos Sellainen tyttö – nuoren naisen ”opetuksia”.

Kirjasta on hyvin vaikea kirjoittaa mitään kovin järkevää. Se kun on itsekin täynnä sinne tänne pomppivia ajatuksia, muistoja ja listoja, jotka on kuitenkin jotenkuten nivottu sentään muutaman pääaiheen alle.

Teos oli mielenkiintoinen, lähinnä ehkä koska mahdollisti ihan mielettömän tirkistelyn aivan tuntemattoman ihmisen elämään. Kirja sisältää sellaisia yksityiskohtia, joista ei ole ihan varma, halusiko sittenkään tietää. Omituisia muistoja lapsuudesta, kipeitä tapahtumia nuoren aikuisen elämästä. Joo, seksiäkin. Aika paljon seksiä. Loppua kohti onneksi vähemmän, mutta silti.

Toisaalta Sellainen tyttö antaa jonkinlaista peilailupintaa omiin lapsuuden, nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden vuosiin. Kaikenlaista kunkin meistä tulee koettua, ja kovin harvan kanssa tulee jaettua yhtä paljon kuin Lenan.

Välillä miettii, miksi Dunham on halunnut jakaa nämä kaikki ajatuksensa maailman kanssa. Mikä on se tarve repostella ympäriinsä kipeilläkin kokemuksillaan? (väkisinkin tulee huomattua sisällään elävä suomalainen puhumattomuuden kulttuuri.)  Ja toisaalta haluaisi sanoa samat sanat, joita Dunham itse kirjassaan ihmettelee: sitä on aidosti pahoillaan joistain hänen kokemuksistaan. Kuten nyt vaikkapa raiskatuksi tulemisesta. Hän itse ei kuitenkaan tunnu näkevän tilannetta samalla tavalla kuin muu maailma.

Alaotsikostaan huolimatta ihan hirveän montaa elämänohjetta tästä ei kyllä saa revittyä omaan elämäänsä, mutta viihdyttävyyttä tästä silti löytyy. Hämmentävä, hämmentävä lukukokemus. Kun saa lukea toisen elämästä näin karusti ja yksityiskohtaisesti, muisto kerrallaan, on pakko olla onnellinen siitä, että oma elämä on tasaisuudesta tylsyydestään huolimatta ihan ok.

Tahdiltaan hieman rauhallisemman loppupuolen tekstit kuolemasta ja sen miettimisestä, oman aikansa rajallisuuden tajuamisesta eivät tuo mitään kovin uutta ainakaan nti Kirjastotädin maailmaan. On silti mielenkiintoista lukea toisen ajatuksia aiheesta niin paljaina ja itseään tarkastelevina.

Välillä ei oikein ole varma, mitkä kaikki jutut ovat tosia ja mitkä eivät. Mutta sillä ei ehkä ole väliä. Vaikka juuri Dunham ei olisikaan kokenut näitä kaikkia asioita, joku jossain on. Suunnilleen sellaisena, ihan samanlaisena, pahempana. Samaistumispintaa tuntuu joka tapauksessa riittävän.

Ilmeisesti niin kovin suositun Girls-sarjan monet tapahtumat perustuvat Dunhamin omaan elämään, tavalla tai toisella. Nti Kirjastotädinkin on tullut katsottua ensimmäistä (ehkä toistakin?) kautta jonkin verran, ja nyt hän sattumalta eräänä iltana näki muutaman jakson viidenneltä kaudelta. Niissä ei tapahtunut yhtään mitään. Ei niin mitään. Tämän tiedon valossa sarja on mennyt varovaista alamäkeä eikä sitä todennäköisesti tule suuresta huomiosta huolimatta koskaan katsottua kokonaan.

Nti Kirjastotäti ei antaisi 16-vuotiaan itsensä lukea tätä kirjaa, mutta näin vanhemmiten siihen osaa jo suhtautua eri tavalla. Ja ehkä kymmenen vuoden päästä siihen suhtautuisi vielä enemmän eri tavalla. Puhumattakaan siitä, jos lukisi sen 80-vuotiaana, kuten Dunham monesti kirjan aikana muistuttaa aikovansa tehdä.

On mielenkiintoista nähdä, mihin kaikkialle 28-vuotiaana muistelmansa kirjoittanut, nyt 29-vuotias näyttelijä, kirjailija, tuottaja ja ohjaaja vielä ehtiikään.

-Nti Kirjastotäti

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: