Kate Morton: Hylätty puutarha.

Nti Kirjastotädin matka Hylätyn puutarhan viimeiselle sivulle on ollut pitkä. Se ei suinkaan johdu siitä, että kirja olisi ollut huono; se vain koukutti kunnolla vasta puolivälin jälkeen, ja voi pojat, sen koukuttumisen jälkeen kirjaa onkin vedetty aikamoisella raivolla jokaisena mahdollisena hetkenä.

Nyt viimeinen sivu on saavutettu ja kannet on suljettu. Olo on hieman tyhjä.

Hylätyssä puutarhassa liikutaan monessa eri aikatasossa. On Cassandra vuonna 2005. On hänen isoäitinsä Nell vuonna 1975. Ja lukemattomia hahmoja 1900-luvun ensimmäisillä kahdella vuosikymmenellä. Näin monen henkilön ja aikakauden välillä hyppelehtiminen olisi voinut mennä pahasti metsään, mutta niin ei onneksi käynyt tämän romaanin kohdalla. Aikakausi vaihtui aina lukujen välillä, ja vaikka luvun vaihtuessa hetken ärsytti ja olisi halunnut jatkaa tarinaa samasta ajasta ja paikasta, olivat kaikki tasot niin mielenkiintoisia, että ärsytyksen unohti varsin nopeasti.

Juonta on vaikea valottaa niin, ettei paljastaisi liikaa. Eihän sitä enää edes muista, miten vähän tiesi ensimmäisten lukujen aikana tulevasta! Mutta romaanin vajaaseen 700 sivuun on onnistuttu kätkemään suunnaton sukumysteeri, joka kyllä selviää lähes jokaista piirua myöten kärsivälliselle lukijalle. Nti Kirjastotäti jäi epäröimään oikeastaan vain yhtä yksityiskohtaa. Hän ei ole ihan varma, onko vain niin tyhmä, ettei tajunnut, vai menikö jokin tärkeä tieto ohi sen raivokkaan paahtamisen aikana. Voihan myös olla, että asia jätettiin tarkoituksella ilmaan.

Yhdestä asiasta nti Kirjastotäti on erityisen onnellinen: häntä varoitettiin useiden tasojen hyppelystä. Kun aina uuden luvun alkaessa jaksaa pienen hetken keskittyä siihen, missä ja kenen elämäntarinassa mennään, isoissa kuvioissa pysyy hyvin mukana. Sen sijaan sivuhahmojen oletettiin painuvan mieleen aivan liian helposti. Kun Cassandran kerrottiin noin vain kulkeneen kylän halki Christianin kanssa, sitä vain mietti kuumeisesti, että kuka pirun Christian. Kyllähän se selvisi hetken päästä, mutta Julia ja Samantha ovat vielä kirjan loppuun päästyäkin udun peitossa, ja aina kun mainittiin Ruby tai Robyn, piti toden teolla pitää mielessään, kumpi olikaan kumpi. Vaikka he liittyivätkin aivan eri vuosikymmeniin. Kai. Olivatkohan he edes Ruby ja Robyn…

Joka tapauksessa. Teos toimi oikein hyvin aivan joitain minimaalisia asioita lukuunottamatta. Vaikka on kyllä myönnettävä, että kirjailijan edellinen suomennettu teos Paluu Rivertoniin oli parempi. Myös siinä on kiehtovaa monitasoisuutta, joten sitäkin voinee suositella tässä samalla, mikäli sellaisesta pitää. Tai jos se ei ainakaan haittaa.

Hylättyä puutarhaa täytyy joka tapauksessa jäädä vielä hetkeksi makustelemaan. Sitä suorastaan tekee mieli käyskennellä niissä samoissa maisemissa, nähdä sokkelo ja sen takana odottava satumainen puutarha edessään. Katsella merta ja antaa suolaisen tuulen sekoittaa hiukset.

Joku taitaa olla jo loman tarpeessa.

– Nti Kirjastotäti

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: