BBC esittää: Kolea talo.

Vaikka nti Kirjastotätiä on vaikea saada pysymään aloillaan television ääressä (kännykällä pelaamiseen hänet on huomattavasti helpompi houkutella), jotkut sarjat ja elokuvat kykenevät liimaamaan hänet aloilleen. Sellainen oli BBC:n versio Charles Dickensin romaanista Kolea talo.

Nti Kirjastotäti on lisännyt Kolean talon PAKKO LUKEA -listalleen jo syntyessään, koska aihepiiri (sukusotkut, mysteeriperinnöt ja synkät salaisuudet), aikakausi (viktoriaaninen) ja tapahtumapaikat (Lontoo + englantilainen maaseutu, ah) osuvat niin täydellisesti kohteeseensa.

Mutta koska maailma on niin täynnä hyviä kirjoja, ja koska BBC:ltä nyt vaan tulee hyviä sarjoja, päätti nti Kirjastotäti hypähdellä kevyesti vähän aitojen yli ja tarttua kaukosäätimeen.

Kannatti.

Vaikka katsottavaa oli huimat 7,5 tuntia vetäisi nti Kirjastotäti koko maratonin kahdessa, kolmessa illassa. Suurin syy tähän oli varmasti jaksojen pituus: puolen tunnin jaksoja on niin helppo katsoa ”vain yksi lisää”. Ja seuraavaksi: ”ei tällä levyllä varmaan ole enää kuin yksi jakso, voin katsoa sen vielä. Ei kun niitä olikin kaksi. Eiku oho, niitä olikin kolme.” Ja kuinka ollakaan, viimeisenä iltana tuli valvottua yhteen, ja nti Kirjastotäti heräsi aina yhtä pirteänä uuteen aamuun kello 6.30.

Sarja oli hyvä. Ei täydellinen, mutta hyvä. Oudon tökkivät kohtauspaikkavaihdot vähän hämmensivät, mutta tulipahan selväksi, että nyt ollaan eri paikassa. Gillian Anderson, Charles Dance ja monet muut hoitivat roolinsa erinomaisesti. Anna Maxwell Martin oli ihana, mutta tavallaan outo valinta ulkonäöllisesti. Mutta menköön, ei nti Kirjastotäti jaksa nipottaa pikkuasioista. Paitsi töissä, tietenkin.

Yksi selkeä miinus tässä kuitenkin oli, ja se oli Patrick Kennedy. Vähän turhan suloinen Patrick sai nti Kirjastotädin epäluulot heräämään. Vaikka hän yleisesti ottaen pitääkin herkistä miehistä eikä ”macho-macho-katso-rintalihaksiani”-tyypistä, ei tämäkään oikein nti Kirjastotädin silmää innoittanut. Mutta, miesmakunsa kullakin, ja Carey Mulliganin suloisuus sopi saumattomasti yhteen Patrick Kennedyn kanssa. He vakuuttivat roolisuorituksillaan nti Kirjastotädinkin siitä, että jokaiselle on omansa.

Koska kyseessä kuitenkin on filmatisointi, siis toisen ihmisen tulkinta toisen ihmisen – mielellään vieläpä jo kuolleen – tarinasta, jälkikäteen miettii, mitä jäi vielä puuttumaan. Ainahan alkuperäisessä kuitenkin on jotain sellaista, mitä ei voi toistaa toisessa taiteenmuodossa, vaikka kaikki yksityiskohdat kertoisikin. Nti Kirjastotätiä jäi erityisesti kiinnostamaan Adan tunnot tarinan loppuvaiheessa, sekä Estherin tekemä päätös, joka saatiin sarjassa näyttämään helpolta ja nopealta. Ehkä sitä kirjaan tarttumista ei olekaan niin yksinkertaista välttää.

Joka tapauksessa nti Kirjastotäti suosittelee sarjaa oikein lämpimästi. Mukava sateisen kesäillan (tai toivottavasti muutaman) pelastus, joka antaa varmasti myös niille, jotka ovat kirjansa jo lukeneet.

– Nti Kirjastotäti

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: